Karpalo-marjoja

D-mannoosi vai karpalo?

Mitä D-mannoosi on? 

D-mannoosi on luonnossa esiintyvä yksinkertainen sokeri, joka metaboloituu vain pieninä määrinä. Ylimääräiset määrät erittyvät nopeasti virtsaan, joten D-mannoosi ei häiritse tervettä verensokerin säätelyä. D-mannoosi edistää virtsateiden ja virtsarakon normaalia toimintaa puhdistamalla ja ylläpitämällä virtsarakon limakalvon terveyttä. 

Karpalo – punainen, hapan marja 

Karpalo on vetisten soiden ainavihanta puolukkakasveihin kuuluva varpu, joka sisältää antibioottisia aineita. Marjoja käytetään rohtona antibioottihoitojen tukena kuumetautien ja virtsatietulehdusten hoitoon, sekä vähähappoisen tai hapottoman vatsan, silmätulehdukseen ja suun sammaksen hoitoon. 

Karpalo
Karpaloissa on runsaasti antioksidantteja ja muita terveellisiä ainesosia, kuten C-vitamiinia ja kuitua.

Suomen Terveystuotekauppiaiden Liitto valitsi karpalon vuoden 2001 rohdoskasviksi. Martat valitsivat karpalon vuoden 1999 nimikkomarjaksi. 

D-mannoosi ja karpalo virtsateiden hyvinvoinnin tukena 

Saksalaiset tutkijat havaitsivat 1800-luvulla, että karpalo sisältää hippurihappoa, joka vastustaa virtsateissä asuvia bakteereita. 1920-luvulla karpalomehun käyttö virtsatietulehdusten hoidossa yleistyi ja lääkärit totesivat, ettei tulehdusta aiheuttava kolibakteeri (Escherichia coli) viihdy virtsateissä karpalon tehdessä virtsan happamaksi. Nykyaikaisin menetelmin tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että karpalo on tehokas virtsatieinfektioiden ehkäisyssä ja täydentävässä hoidossa. Prosyanidiinit saattavat vaikuttaa myös paksusuolessa eliminoimalla suolistossa olevat Escherichia coli-bakteerit, jotka usein ovat virtsatieinfektion aiheuttajia. 

Ruokana ja mehuna karpaloa voi käyttää rajoituksetta, sillä haittavaikutuksia ei tunneta. Marjoja voi keittää kiisseliksi, sekä lisätä esimerkiksi salaatin, uuniruuan, leivonnaisten, puuron, jugurtin, viilin, smoothien tai myslin joukkoon. Marjoja voi myös pakastaa ja kuivattaa, tai valmistaa soseeksi, mehuksi ja hilloksi. Syyskarpaloissa on paljon hyytelöitymistä edistävää pektiiniä, joten niistä voi valmistaa hyytelöä ja marmeladia. Karpalon kirpeä maku johtuu erilaisista luontaisista hapoista, kuten omena-, sitruuna- ja bentsoehaposta. Karpalot sisältävät luonnostaan marjojen säilymistä edistävää bentsoehappoa. Lisäsi karpalo on hyvä C-vitamiinin, sekä kuidun lähde. Elintarviketeollisuus valmistaa karpalosta marjajauheita, -rouheita, soseita, hilloja ja mehuja. Ravintolisänä karpalovalmisteita ja D-mannoosia myydään terveys- ja luontaistuotekaupoissa kapseleina ja tabletteina. 

D-mannoosin ja karpalon hyödyt

Sokerittoman karpalomehun juomisen (240 ml päivässä) tai 0,5 g karpalojauhetta sisältävien karpalokapseleiden syömisen päivässä on havaittu toistuvien virtsatieinfektioiden ehkäisyssä estävän bakteerien kiinnittymistä limakalvoille ja happamoittavan virtsaa.

2 grammaa D-mannoosijauhetta päivässä on havaittu toistuvien virtsatieinfektioiden ehkäisyssä estävän bakteerien kiinnittymistä limakalvoille.

Lähteet 

Erityisvalmisteet Suomessa -julkaisu 2001
Ravintolisäwiki
Luontoäidin kotiapteekki, kasvilääkintä ja luontaishoidot, Virpi Raipala-Cormier, 9. painos, WSOY, Juva 2009 
Arktiset aromit
Duodecim Terveyskirjasto, Virtsatietulehdus aikuisilla

Tiia Karhi
Psykokinesiologi 

Samankaltaiset julkaisut

  • Verensokeria alentavat luontaistuotteet

    Mikä on verensokeri?  Haiman tuottama insuliini-hormoni säätelee verensokeria eli veren glukoosipitoisuutta. Verensokeri on normaalisti vähintään kahdentoista tunnin syömättömyyden jälkeen otetussa verinäytteessä noin 3,5–6,0 mmol/l (millimoolia litrassa) ja nousee syömisen jälkeen ateriaa edeltävästä arvosta korkeintaan 2–3 mmol/l. Verensokeripitoisuus vaikuttaa vireyteen, ja toimintakyky katoaa yleensä kokonaan verensokerin laskiessa arvoon 1,5 mmol/l tai alemmas.  Punasolujen hemoglobiinimolekyyleihin kiinnittyneen glukoosin…

  • |

    Rasvaliukoiset vitamiinit – Ravintoaineiden ABC

    Rasvaliukoiset vitamiinit niiden tarve ja imeytyminen  Vitamiinit ovat elämälle välttämättömiä orgaanisia yhdisteitä, jotka ovat osa monia elimistön toimintoja, kuten energiantuotanto, solun jakautuminen, kudosten korjaaminen, kasvu ja kehitys, hormonitoiminta, aistitoiminnot, immunipuolustus, ruuansulatus, sekä hapen, ravinto- ja kuona-aineiden kuljetus. Vitamiinit jaetaan kahteen pääryhmään, joita ovat rasvaliukoiset vitamiinit ja vesiliukoiset vitamiinit. Rasvaliukoisiin vitamiineihin kuuluvat A-, D-, E- ja…

  • |

    Tiesitkö nämä ravitsemus- ja terveysväittämät supermarja tyrnistä?

    Tyrni on runsaskuituinen marja  Tyrni sisältää kuituja 6,3 g / 100 kcal ja sitä käytetään suoliston normaalin toiminnan edistämiseen, sekä sisältämänsä tyrniöljyn johdosta myös ruuansulatuselimistön vaurioiden, kuten vatsa- ja pohjukaissuolihaavan hoitoon.  Tyrni on vireyttä antava ja kevätväsymystä karkoittava rohto  Erityisesti runsaan (140 mg / 100 g) C-vitamiinipitoisuuden vuoksi tyrni on piristävä marja. C-vitamiinin tiedetään auttavan…

  • |

    B-vitamiinien ABC

    B-vitamiinien ryhmä B-vitamiinit ovat ryhmä vesiliukoisia vitamiineja, jotka poistuvat kehosta munuaisten kautta virtsan mukana. Ainoastaan B12-vitamiini pystyy varasatoitumaan kehoon. Kahdeksaa B-ryhmän vitamiinia, jotka ovat tiamiini, riboflaviini, niasiini, pantoteenihappo, pyridoksiini, biotiini, folaatti ja kobalamiini, tulisi saada päivittäin. B-vitamiinit toimivat yhteistyössä ryhmään kuuluvien muiden B-vitamiinien kanssa, minkä vuoksi yhden B-vitamiinin puutos tai liikasaanti voi vaikuttaa muiden B-ryhmän…

  • Eteeristen öljyjen käyttö

    Mitä eteeriset öljyt ovat? Eteeriset öljyt ovat veteen liukenemattomia, voimakkaasti tuoksuvia, kasveista puristettuja tai höyrytislattuja haihtuvia öljyjä, jotka sisältävät kullekin kasville ominaisia vaikuttavia aineita.  Eteeristen öljyjen käyttö ja vaikutukset Frantsilan sivuilla kerrotaan, että ”Ne sopivat sekä koti- että hoitolakäyttöön ennaltaehkäisevänä hyvän olon tuojana, terveyden edistäjänä sekä kauneudenhoidon tukena. Eteeriset öljyt vaikuttavat ihmiseen joko hengityksen tai…

  • |

    Mineraaleja viherjauheista, savesta ja luuliemestä

    Mineraalien tarve ja imeytyminen Kivennäis- ja hivenaineet ovat elimistölle välttämättömiä maaperästä ravinnon kautta saatavia alkuaineita, joita tarvitaan kehon toimintoihin päivittäin, kuten vitamiineja. Kivennäisaineet jaetaan yli 100 mg tarvittaviin makrokivennäisaineisiin ja alle 100 mg tarvittaviin mikrokivennäisaineisiin eli hivenaineisiin. Välttämättömiä kivennäisaineita ovat fosfori, kalium, kalsium, magnesium ja natrium. Välttämättömiä hivenaineita ovat fluori, jodi, kromi, kupari, mangaani, molybdeeni,…